Huutokauppa HELANDER bloggaa huutokauppaamisesta ja aarteenetsinnästä.

Meklarin poiminnat maaliskuun huutokaupasta - Osa 2: Suomalaisia seteleitä

Posted by Jenny Sirén

25.2.2018 20:38:38

Meklarin poiminnat maaliskuun huutokaupasta - Osa 2: Suomalaisia seteleitä

Helanderin meklari Mika Sirén on erikoistunut mm. rahoihin. Kuva: Huutokauppa Helander.

Maaliskuun huutokauppatarjonnasta löytyy monia kiinostavia seteleitä aivan Suomen modernin rahahistorian alkutaipaleelta, ajalta jolloin olimme itsenäistymisen kynnyksellä. Tästä syystä maaliskuun huutokaupan meklarin poimintojen toisessa osassa keskitymme näiden seteleiden tarinaan.

 

 

Venäjän vallattua Suomen Venäjän ruplasta tuli 29. joulukuuta 1809 annetulla julistuksella Suomen suuriruhtinaskunnan “pää- ja perustusmynti eli raha”.

 

Venäläisten rahayksikkö syrjäytti sitä edeltäneen ruotsalaisen rahan kuitenkin hyvin hitaasti, ja ruotsalainen valuutta olikin käytössä vuoden 1842 loppuun saakka valtion kielloista huolimatta. Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen lopulta 4. huhtikuuta 1860, kun keisari Aleksanteri II allekirjoitti Keisarillisen Majesteetin Armollisen Ilmoituksen muutetusta raha-yksiköstä Suomen Suuriruhtinanmaalle.

 

Setelipankkina tuohon aikaan toimi yksinomaan valtionpankki, Suomen Pankki, lukuunottamatta 1800 -luvun toista puoliskoa, jolloin kaksi yksityistä pankkia sai oikeuden laskea seteleitä liikenteeseen. Tosin vain toinen näistä käytti tätä oikeutta.

 

Turussa 1811 perustettu tuleva Suomen Pankki sai oikeuden painaa seteleitä, marraskuusta 1811 alkaen. Aluksi painettiin 20, 50 ja 75 kopeekan arvoisia, niin kutsuttuja pikkuseteleitä.

 

 

Kohde 16: 75 kopeekkaa / Nro. 2465 / v. 1819 / Hinta-arvio 400 euroa.

 

https://huutokauppa.helander.com/sumuCMS/?sivu=hk&pvm=&hk=A65&kategoria=31

Kohde 16 on vuodelta 1819 peräisin oleva, 99 vuotta vanha 75 kopeekan seteli. Kohde myydään 1.maaliskuuta ja sen hinnaksi on arvioitu noin 400 euroa. Kuva: Huutokauppa Helander.


 

 

Kohdenumerolla 16 huutokauppattava seteli kuuluu niihin 20, 50 ja 75 kopeekan pieniin seteleihin, jotka otettiin suomessa käyttöön Hänen Keisarillisen Majasteettinsa säännösten mukaisesti, Suomen Vaihto- , Laina- ja Talletus- Konttoria varten marraskuun 30. päivänä vuonna 1811. Setelit poistettiin käytöstä 8. päivä joulukuuta 1824.

 

 

Pienet kopeekan setelit varustettiin kahdella leimalla. Toisessa on keisarillisen Venäjän- ja Suomen Suuren-Ruhtinanmaan vaakunat ja toisessa sanat: Suomen Suuren-Ruhtinaan-maan Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori. 

 

Kopeekan seteleiden merkinnöistä annettiin tarkat ohjeet, jotka kuuluivat näin:

" Suomen Suuren-Ruhtinaan-maan Waihetus-Laina- ja Depositioni-Conttoriin on sisälle pandu Yxi Summa (Kahdestakymmenestä) (Wiidestäkymmenestä) (Seitzemästäkymmenestä ja Wiidestä) Kopekasta Kejsarillisisa Banko-Sedeleisä, jotka 00 Kopekaa, tämän Sedelin omistaja tulee takaisin saamaan. Pienet Sedelit allekirjoitetaan yhdellä Comissariuxelda ja contrasignerataan yhdellä Bokhållarilda. Summa ulospannaan Sedelin ala Bokstaweilla Wenäjän, Ruotzin ja Suomen kielellä, ja taka-puolelle Ziffroilla, eli tawallisilla lukumerkeillä. "

 

 

 

historiakuva-paarakennus.jpg

Suomen siirryttyä vuonna 1809 Ruotsin yhteydestä Venäjän vallan alaisuuteen päätettiin maamme rahaolot järjestää uudelleen. Vuonna 1811 keisari Aleksanteri I antoi määräyksen perustaa Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contorin Suomen Turkuun. Tästä maamme ensimmäisestä pankista kehittyi Suomen Pankki. Helsinkiin pankki muutti vuonna 1819. Kuva: Suomen Pankki. 


 

 

 

Ensimmäiset suomalaiset setelit valmistettiin Suomessa. Aluksi seteleiden paperit, jotka olivat kirjoituspaperia, tilattiin Pietarista. Vuosina 1816 – 1820 paperin hankkijana toimi Tampereen paperitehdas, mutta 1820 luvulla rahaliikenteestä löydetyt väärennökset tekivät tästä lopun. Päätös siirtyä ruplamääräisten setelilomakkeiden osalta vesileimalla varustetun paperin käyttöön, tarkoitti koko valmistuksen siirtymistä Pietariin. Näin toimittiin aina siihen asti, kunnes Suomeen tuli oma rahayksikkö.

 

 

Suomen Pankin ensimmäiset setelit painettiin yhdellä värillä, mustalla. Setelit olivat kirjapainollisesti niin yksinkertaisia, että niitä olisi voinut painaa ihan tavallisessa kirjapainossa. Aluksi Turun yliopiston kirjapainossa painetut setelilomakkeet, siirtyivät 1814 Frenckell & Son nimiseen kirjapainoon. Suomen Pankin muutettua Helsinkiin vuonna 1819, annettiin painaminen Simeliuksen kirjapainolle. Suomen Pankin vuosikertomuksista voi seurata montako setelilomaketta kunakin kertomusvuonna oli tilattu ja montako seteliä niistä oli valmistettu.

 

 

Painamisessa käytettiin ns. erikoispaininta, jonka valmistuksesta huolehti Turkulainen seppä Falenius. Kyseisellä painimella valmistettiin alussa tuhat setelilomaketta päivässä. Setelien tarpeen kasvaessa, tilattiin Faleniukselta myös toinen painin.

 

 

 

Kohde 15: 50 kopeekkaa / Nro. 52601 / v. 1824 / Hinta-arvio 200 euroa.

 

 

Kohde 15: 50 kopeekkaa / Numero / v. 1824

Kohdenumero 15: 50 kopeekan seteli vuodelta 1824. Kuvan seteli myydään 1.maaliskuuta huutokaupalla. Sen hinnaksi on arvioitu noin 200 euroa. Kuva: Huutokauppa Helander.


 

Vaikka kohdenumerolla 15 myytävä, vuodelta 1824 peräisin olevasta 50 kopeekan setelistä löytyy vikoja, kuten taitoksia, palonjälkiä sekä reikiä, on se silti mitä kiinnostavin kohde. Setelin nykyinen koko n. 90 x 120 mm.

 

 

75 kopeekan seteleitä valmistettiin vuosina 1824 – 1840 kaikkiaan 1 304 000 kappaletta. Näin 75 kopeekan seteli määriteltiin:

"Seitsemänkymmenenwiiden kopekan Sedelit: muotonsa puolesta jotain pitkyliläiset neliskulmat, owat walkiasta paperista ilman wesi-stämpeliä. Sedelin ylimmäisesä puolesa nähdään yxi siiwillens lewitetty Kotka Keisarillisen Kruunun ja Suomen Suuren-Ruhtina-maan waakunan kanssa yhdessä teräwäpäisenä Kilwensä. Tämä Kotka pitää toisesa jalasa yhden laperi-kransin ja toisesa yhden soiton ja sen oikialla puolella on Sedelin Numero ja wasemmalla wuosi-luku. Likin Kotkan alla on Sedelin arwio, Seitsemänkymmendäwiisi kopekaa, ulospandu Ruotsixi, jonga alla Konetexti seuraa walkiassa pohiassa: Yxi pitkyläisen Neliskulman kaldainen mustalla färillä aaldoisesti piiroitettu planu, joka sitten nähdään alin Sedelisä, sisäläns pitää, wasemmalla puolen Arwion Numeroilla oikialla puolella kaxi toistensa päällä olewaista mutta walkiain piirtuinsa kautta pää-planusta eroitettua ja pitkyläisesti Ymbyriäläisillä kuwilla sisä puolella merkittyä Neliskulmaa, jotka ylin sisälläns pitäwät Baco-Direktöri nimen ja sen alla Kassörin, sen ensimmäisen stämplättynä ja sen jälkimmäisen kirjoitettuna. Poikkipuolten Sedeliä sen molemnisa syrjesä on arwio präntätty, oikialla puolen Suomen ja wasemmalla Wenäjän kielellä."

 

 

Ensimmäiset suomalaiset setelit olivat oikeastaan talletustodistuksia. Seteleihin oli kirjattu teksti jossa kerrottiin, että pankkiin oli talletettu seteliin merkitty määrä, jonka setelin haltija oli oikeutettu saamaan takaisin. Kuten sitoumukset, setelit varustettiin tuohon aikaan allekirjoituksilla ja väärennöksien välttämiseksi niihin lyötiin koristeellisia leimoja.

 

Suomalaisten seteleiden allekirjoittamisen historia on vähintäänkin mielenkiintoinen. Suomen Pankin suurimpia huolia vuosikymmenien ajan oli nimittäin toimittaa setelien lomakkeet seteleiksi. Tämä tarkoitti käytännössä seteleiden allekirjoitusta sekä niiden arvon kirjaamista tai leimaamista. Kuulosta yksinkertaiselta? Sitä se ei ollut. Niin sanotut pikkusetelit lyötiin johtajan nimileimalla, mutta pankin kirjanpitäjien piti allekirjoittaa joka ikinen seteli käsin. 

 

Suomen pankin seteleiden valmistuksessa kertovassa, K. Kivialhon kirjoittamassa tekstissä tilannetta kuvataan seuraavasti: "Kirjanpitäjät, joita pankissa aluksi oli vain kaksi, valittivat alituisesti, että setelien allekirjoittaminen oli rasittavaa ja yksitoikkoista työtä." Eikä ihmekkään, sillä kirjanpitäjien vastuulla oli allekirjoittaa peräti tuhat seteliä päivässä. Myöhemmin määrä alennettiin kolmentuhanteen seteliin viikossa, ja allekirjoittamista helpotettiin sallimalla nimilyhenteiden käyttö pitkästä nimestä "kärsivien" henkilöiden osalta.

 

 

Neljäs kirjanpitäjä palkattiin 1813, jolloin seteleitä valmistui 8 000 kpl viikossa. Kun sekään ei riittänyt alettiin kirjanpitäjille maksaa ns. kehoituspalkkiota, mikäli he "erinomaisen ahkeruuden ansiosta" kirjoittivat viikossa henkilöä kohden enemmän kuin 2 000 seteliä.

 

 

 

Aiheesta liikkuu hauska tarina, jonka mukaan eräs pankin kraamereista toi säännöllisesti iltatöiksi kotiinsa setelilomakkeita, jotka hän allekirjoitettuaan levitti kirjoituspöydälleen kuivumaan. Kyseinen kraameri osti huhujen mukaan ansaitsemillaan ylimääräisillä tienesteillä itselleen pianon. 

 

 

Vuosien saatossa seteleiden allekirjoittamisesta tuli oikea rasite ja se kulutti virkamiesten ajan ja voimien lisäksi myös pankin taloudellisia resursseja. Kun pankin vakinaiset virkamiehet eivät ehtineet virka-aikana suorittaa seteleiden allekirjoitusta,  annettiin pankin johtokunnalle lupa ottaa setelien allekirjoittajiksi myös pankin ulkopuolisia henkilöitä,  poikkeustapauksissa. Etupäässä turvauduttiin kuitenkin pankin omiin toimihenkilöihin, jotka tienasivat seteleiden allekirjoittamisesta sivuansiota.

 

 

Aiheesta liikkuu hauska tarina, jonka mukaan eräs pankin kraamereista toi säännöllisesti iltatöiksi kotiinsa setelilomakkeita, jotka hän allekirjoitettuaan levitti kirjoituspöydälleen kuivumaan. Kyseinen kraameri osti huhujen mukaan ansaitsemillaan ylimääräisillä tienesteillä itselleen pianon. 

 

 

 

Nykyisin melko järjettömältä kuulostava tapa allekirjoittaa lähes kaikki setelit jatkui pitkään. Vaikka nimikirjoitukset painettiiin osaan seteleistä jo 1800 luvulla, loppui seteleiden allekirjoittaminen käsin pankeissa vasta 1901, jolloin Pankkivaltuusmiesten ehdotus pankkivaliokunnalle painattaa kaikki allekirjoitukset hyväksyttiin. 

 

 

 

Kohde 14: Yksi rupla / Nro. 50212 / v. 1823 / Hinta-arvio 300 euroa.

 

https://huutokauppa.helander.com/sumuCMS/?sivu=hk&pvm=&hk=A65&kategoria=31

Yhden ruplan seteli vuodelta 1823. Kuvan seteli myydään maaliskuun huutokaupassa, 1.maaliskuuta numerolla 14. Kuva: Huutokauppa Helander.


 

 

Vuonna 1819 alettiin painaa suurempia, 1, 2 ja 4 ruplan seteleitä. Kohdenumerolla 14 myytävä yhden ruplan seteli on päivätty Helsingissä 1. maaliskuuta 1823. Samoin kuin kohteen 15 setelissä, tässäkin setelissä on taitoksia, yksi korjaus ja siitä puuttuu paloja. Setelin nykyinen koko on n. 92 x 135 mm.

 

 

Masaliskuun kuukausihuutokaupassa myytävä seteli kuuluu niihin 1, 2, ja 4 ruplan seteleihin, jotka otettiin käyttöön 1822 ja poistettiin käytöstä 1849 – 1850 lukujen taitteessa. 1 ruplan seteleitä valmistettiin vuosina 1822 – 1829, kaikkiaan 1 495 700 kappaletta.

 

 

1 ruplan setelin määrittely kuului näin: 

"Yhden Rublan Sedelit muotonsa puolesta pitkyläiset neliskulmat, owat walkiasta Paperista, jonga Wesistämpelisä yli-puolella ja ensimäisellä radilla luetaan sanat St. F. Finl. W. Dep. ja toisella radilla: O. Låne Bank. Alapuolella seisovat sanat: En Rubel. Paperisa löytyy samalla tawalla Sedelin keskipaikasa yxi pitkyliäisesti ymbyräinen kuwa, josa Numero I. päiwää wastaan pidetty hawaitaan. Sedelin ylipuolella löytyy: ylin yxi sipinens lewitetty Kotka, Keisarillisen Kruunun ja Suomen Suuren Ruhtinanmaan Wakunan kanssa yhden teräwäpäisen Kilwen päällä. Tämä Kotka pitää toisesa jalasansa yhden laperi-kransin, ja toisesa yhden soiton, jota paitsi Kilwen alla tulee edes Tammen ja Laperin oxia. Kotkan kuwan molemmalla puolella on Sedelin Numero kirjoitettuna, ja Numeroin alla, kahdesa tummasa pitkyliäisesti ymbyräisesä kuwasa, ymbyräisesti piiroitettut ja teräwällä syrjällä, wasemmalla puolella arwio, ja oikialla wuosiluku, jonga wiimexi mainitun ne kolme ensimäiset Numerot owat präntätyt mutta se wiimeinen pännällä kirjoitettu. Sedelin keski-paikasa on yxi suuri pitkyliäinen neliskulma mustan pohian kanssa, tihiäisti piiruitettu walkioilla piiruilla, jotka tekewät suurembia ja wähembiä pystösä seisowaisia palmikoita, niin että koko neliskulma on liki werkon näköinen, josa luetaan Sedelin sisällepito (Contexti) walkioilla Bokstaweilla, itse arwio kuitengin poiseroitettuna, joka on ulospandy yhteen walkiaan pitkyliäiseen neliskulmaan mustilla bokstaweilla. Likin sisällepidon alla löytyy wasemmalla puolella: neljä eri-radia toinen toisens alla, sisälläns pitäwäiset: Paikan, josa Sedeli ulosannettu on, ja päiwän eli datumin kirjoitettuna, niin myös sen arwion Wenäjän, Suomen ja Ruotsin kielillä präntättynä, ja oikialla puolella kaxi pitkyläistä mustalla piiruitettua neliskulmaa, joista se ylimäinen sisälläns pitää Banko-Direktörin nimen präntättynä wahwalla, mustalla färillä, ja se alimainen Kassörin nimen pännällä kirjoitettuna."

 


Kiinnostuitko?

 

 

Tekstissä esitellyt kohteet myydään tulevassa (1. – 2.maaliskuuta) Maaliskuun kuukausihuutokaupassa. Huutokauppa tarjoaa rahoista kiinnostuneille muitakin mielenkiintoisia kohteita.Voit siirtyä katsomaan huutokaupan seteli- ja kolikkotarjontaa klikkaamalla tästä!

 

Esineistä voi jättää ennakko- ja puhelintarjouksia tai niitä voi huutaa paikan päällä. Kaikki esitellyt kohteet, sekä verkkosivuillamme julkaistussa luettelossa olevat kohteet ovat esillä Helanderin näytössä, keskiviikkona 28. helmikuuta kello 12.00 – 19.00 sekä torstaina ja perjantaina 1. – 2.maaliskuuta kello 15.00 – 17.00. Huutokauppa alkaa molempina päivinä kello 17:00 ja kohteet myydään numerojärjestyksessä (torstaina kohteet 1 – 1000 ja perjantaina kohteet 1001 –) Selaile luetteloa tästä: 

 

 

Siirry selailemaan luetteloa!

 

 

 


 

Teksti: Jenny Sirén

Lähteet: K. Kivialho, s. 5 – 6, 16 – 18. ; Talvio 2003, s. 18 – 25. Suomen Pankki

Kuvat: Huutokauppa Helander, Suomen Pankki.

 

 

 

Sinua saattaisi kiinnostaa myös: 

 

Meklarin poiminnat maaliksuun huutokaupasta - Osa 1

 

Harvinainen Tapio Wirkkalan tilaustyö huutokaupataan!

 

 

Topics: Huutokaupat, Asiantuntijan opas

Tilaa blogi sähköpostiisi!