FI / EN / RU

Aarre bloggaa

Huutokauppa HELANDER bloggaa huutokauppaamisesta ja aarteenetsinnästä.

Gunnel Nyman & lasin lumotut hetket

Posted by Huutokauppakuiskaaja

5.7.2017 7:00:00

gunnel_nyman.jpg

Gunnel "Kinneli" Nyman oli suomalaisen taidelasin edelläkävijä ja tienraivaaja, sekä esimerkki menestyneestä naistaiteilijasta. Kuva: Design in Finland 


 

Missä piilee esineiden salaisuus? Gunnel Nyman kysyy paljon siteeratussa artikkelissaan ”Lasi”, joka on harvoja taiteilijan itsensä tallentamia ajatuksia taiteesta ja sen merkityksestä. Hän kirjoittaa lasista ja sen maagisesta tenhovoimasta kuin rakastunut nainen. Artikkelista nousee korostuneesti esiin lasinpuhalluksen ratkaisevan hetken merkitys. ”Sekunnissa se vangitsee katkelman elämästä, pisarankirkkaan ilmakuplan tai hienosti piirtyneen savukiehkuran ja säilyttää sen ainaisesti. Tämä on kiehtovaa ja houkuttelevaa. Ajatus palaa hyönteiseen meripihkassa, ja toivoisi voivansa valaa kimaltelevan timantin vedenkirkkaan lasikimpaleen sisään tai piilottaa sinne lapsen painavan kyyneleen.”

 

Nymanin taidekäsitystä hallitsee romanttinen juonne. Hän kirjoittaa lasista materiaalina, jolla on sielu, olemus, jonka saattoi vangita. Rationaalisuuden tuulten puhaltaessa tämä ajatus jäi hetkeksi taka-alalle ja esineitä pyrittiin arvottamaan tunnevapaasti puhtaan muodon tai funktionalisuuden perusteella.

 

Harri Kalha määrittelee Nymanin lyyriseksi modernistiksi. Ikään kuin kahden suuntauksen välimaastoon: -Luulen, että Nymanin runollinen ajatus siitä, että elotonkin elementti oli taitavan taiteilijan kautta herätettävissä henkiin, on jälleen ajankohtainen. Minua kiehtoo arvioida taide-esineitä muodon ohella myös sen perusteella, tavoittavatko ne jotain inhimillistä.

 

 

Gunnel N. K75, Vasara 650.jpg

Nymanin lasiesineen sisään vangittu kuin savu, tai ilmakupla tuo mieleen lasiin vangitun hetken. Syyskuu 2015, kohdenumero 75. Happosigneerattu taidelasi, valmistaja Nuutajärvi. Vasarahinta 650 €.

 

 

 Nyman, kohde 1251, v 1000eur-967624-edited.jpg

Nymanin lasissa on mukana myös liike: kuplien porina, lasimassan kierre tai lasiin upotettu filigraaniserpentiininauha luo vaikutelman kuin lasi olisi herännyt henkiin. Joulukuu 2015, kohdenumero 1251. Signeerattu taidelasi, valmistaja Nuutajärvi. Vasarahinta 1000 €.

 

 

Gunnel Gustafsson syntyi vuonna 1909 Turussa. Hänet hyväksyttiin huonekalupiirtäjän linjalle Taideteollisuuskouluun eli Ateneumiin vuonna 1928, josta hän valmistui 1932. Nymanista uraauurtavan perustutkimuksen tehnyt Birgitta Mathiesen mainitsee Nymanin taiteilijauran alkumetrien tärkeänä kokemuksena vierailun Tukholmassa, vuonna 1930 pidetyssä funktionalismia ja modernia lasimuotoilua esittelevässä Taideteollisuusnäyttelyssä. Tämän rinnalla Mathiesen korostaa Gunnel Nymanin taidekäsityksen pohjana opettaja Arttu Brummerin vaikutusta, joka oli Nymanille tärkeä esikuva ja innoittaja. Tässä kohtasivat kaksi osittain vastakkaista taidenäkemystä: järkeistys ja intuitio. Brummerin tulkinta funktionalismista, jossa käytännöllisyys ei kuitenkaan koskaan ajanut subjektiivisuuden edelle on epäilemättä vaikuttanut voimakkaasti myös Nymanin taiteeseen.

 

Kenties opiskeluaikainen yritysvierailu Riihimäen tehtaille innosti Gunnel –tuolloin vielä- Gustafssonia kiinnostumaan lasista materiaalina. Vierailu tehtiin Arttu Brummerin johdolla, ja opettaja lienee kannustanut oppilastaan lasimuotoilun pariin. Nymanin kyseiselle tehtaalle suunnittelema ns. antiikkilasinen mehuastiasto vuodelta 1932, oli hänen ensimmäisiä tuotantoon tulleita mallejaan. Gunnel Nymanin loi nimeä ottamalla menestyksekkäästi osaa useisiin eri kilpailuihin ja näyttelyihin. Suunnittelukilpailujen kautta ovet aukenivat Nymanille myös eri tehtaille, kun voitokkaita astiastoja tai näyttelyesineitä otettiin niihin tuotantoon.

 

A57 K84 V310.jpg

Harri Kalhan näkemys Gunnel Nymanin lasin kolmikertaisesta viivasta kiehtoo minua. Kalhan mukaan lasiesineen ulkoviivan ja sisäviivan ohella kolmannen, sisäisen viitteenomaisen viivan muodostaa lasikerrosten välissä olevien ilmakuplien, väriverhon tai savun muoto. Kuvassa huhtikuussa 2017, kohdenumerolla 84 myyty happosigneerattu taidelasi. Valmistaja Nuutajärvi, vasarahinta 320 €.

 

 

k284 nyman, v 350.jpg 

Kuplalasitekniikkaa käytettiin myös yksinkertaisemmassa muodossa käyttölasissa. Esineitä valmistettiin 1970-luvulle saakka. Kuva: Tammikuu 2016, kohdenumero 284: Piikkimuottiin puhallettua lasia, vasarahinta €. Esimerkkejä Helanderilla myydyistä muista Nymanin juomalaseista: Huhtikuu 2015, kohdenumero 942; toukokuu 2016, kohdenumero 794; toukokuun 2017, kohdenumero 672.

 

 

Nykytermein hänen työnkuvansa voisi luonnehtia freelanceriksi. Gunnel Nymanin tunnetaan ennen kaikkea lasiesineistään, mutta hänen urastaan muodostui monipuolinen hänen tehdessään aluevaltauksia myös huonekalujen, valaisimien, hopean, keramiikan ja sisustustekstiilien puolella.

 

 

"Kuvaavaa perhe-elämän ja taiteilijaelämän saumattomasta yhteydestä ovat Nymanin perhearkistossa säilyneet liput ja laput, joissa kauppalistat ja luonnokset ovat sulassa sopusoinnussa keskenään"

 

 

Nyman avioitui vuonna 1936 varatuomari Gunnar Nymanin kanssa ja he saivat kolme lasta. Hän ennätti luoda näyttävän uran, vaikka sotavuodet sekä kolmen tyttären syntymä ajoittuvat päällekkäin aktiivisten työvuosien kanssa. Nymanille perhe-elämä oli tärkeää, hän työskenteli kotonaan, monesti iltaisin tai yön tunteina lasten nukkuessa. Kuvaavaa perhe-elämän ja taiteilijaelämän saumattomasta yhteydestä ovat Nymanin perhearkistossa säilyneet liput ja laput, joissa kauppalistat ja luonnokset ovat sulassa sopusoinnussa keskenään.

 

 

Huolimatta siitä, että varsinaiset työvuodet jäivät taiteilijan aikaisen poismenon johdosta lyhyiksi, hänen tuotantonsa oli mittava. Hän työskenteli Riihimäen-, Nuutajärven-, Iittalan- ja Karhulan lasitehtaille. Lisäksi hän suunnitteli valaisimia Taito Oy:lle ja Idmanille sekä huonekaluja mm. Bomanille, Huonekaluteollisuus Oy:n kanssa H.J. Grönroosille ja Keravan puusepäntehtaiden kanssa Stockmannille. Vuonna 1945 hän voitti taideteollisuusyhdistyksen vuosinäyttelyssä kalustollaan Suomen taideteollisuusyhdistyksen päävoiton.

 

Kohde 7, v 320 nyman-504710-edited.jpg 

Kuva: Tammikuussa 2015 huutokaupattu taidelasi, kohdenumero 7. Valmistaja Iittala, vasarahinta 320 €

 

 

Gunnel Nymanin tuotanto jakautuu kahdelle eri vuosikymmenelle: 1930-luvulle, jolloin hänen töissä käytettiin vielä runsasta hiontaa ja kaiverrusaiheet olivat kansanomaisia sekä uskonnollisia. Nymanin tunnetuin kaiverrettu esine oli Kalavati, joka valmistettiin vuoden 1937 Pariisin Maailmannäyttelyyn. Vati palkittiin näyttelyssä kultamitalilla. Kalavadin malli oli epäsymmetrinen, kalan muotoja mukaileva, mikä herätti huomiota omana aikanaan.

 

Pia Maria Montonen kirjottaa modernin lasin historian Suomessa alkaneen Gunnel Nymanista, etenkin hänen 1940-luvun lasiesineistään, jolloin hän löysi selkeän oman linjansa. Ne olivat ensimmäisiä suomalaisia puhtaan veistoksellisia lasiesineitä. Useat eri tutkijat nostavat esiin Fasetti I kristalliesineen käänteentekevänä, se oli myös Nymanin oma suosikki. Nymanin vaikutus ulottuu voimakkaasti myös 1950-luvun modernismin aikaan, vuosikymmenelle Nymanin kuoleman jälkeen: hänen tuotantoaan esiteltiin vielä 1950-luvun näyttelyissä, ja hänen suunnittelemansa tuotteet pysyivät tehtaiden mallistoissa. Nyman myös palkittiin postuumisti kuolemansa jälkeen Milanon Triennaalissa vuonna 1951.

 

 nykam k21 v900.jpg

Kerrotaan, että Calla-lasiesinettään varten Nyman toi lasihyttiin oikean kallan demonstroimaan esineen esikuvan linjakkaita muotoja. Kuva: Elokuu 2016, kohdenumero 21. Signeerattu Calla-taidelasi, valmistaja Riihimäenlasi. Vasarahinta 1083€. 

 

 

A51 90.jpg

Munankuori on yksinkertaisen elegantti. Kuva: Syyskuu 2016, kohdenumero 90. Signeerattu Munankuori-taidelasi, valmistaja Iittala. Vasarahinta 207€.

 

 

Luonto oli vahva innoittaja Nymanin töissä. Hän kuitenkin käsitteli motiiviaan pelkistäen, abstrahoiden, kunnes alkuperäinen aihe oli enää vain aavistuksenomaisesti nähtävillä. Työskentelytavaltaan häntä on usein verrattu Helene Schjerfbeckiin, jonka samaa aihetta pelkistäen toistavissa maalauksissa oli lopulta jäljellä alkuperäinen motiivi vain henkäyksenomaisena viivana tai punaisena pisteenä.

 

 

Nyman hakeutui lasihyttiin seuraamaan lasimestareiden työskentelyä, joten hän ymmärsi lasia myös käsityöläisen työn kautta. Hän tiesi miten lasi käyttäytyy ja miten arvaamaton se saattoikaan olla. Hän arvosti lasinpuhaltajia ja nosti näyttelyissä myös heidän nimensä esiin avustajinaan. Tämä oli harvinaista, sillä tuolloin esineet esiteltiin puhtaasti muotoilijan työn tuotoksina.

 

 

 1210 v 850 nyman.jpg

Nyman oli läsnä lasihytissä, kuvaillen lasinpuhaltajille tarkasti, millaisen lopputuloksen hän haluaa. Mathiesenin mukaan hän oli kuvaillut haluavansa Helminauhana tunnetun lasiesineen kuplien ympäröivän lasiesinettä kuin ne laskeutuisivat helminauhana naisen kaulan ympärille. Kuva: Syyskuu 2015, kohdenumero 1210. Signeerattu helminauhainen taidelasi, valmistaja Nuutajärvi. Vasarahinta 850 €.

 

 k26e nyman-173735-edited.jpg

Tiettyä violetin väriä ”Nymanin lilaa” valmistettiin Nuutajärvellä aikoinaan vain taiteilijan lasiesineisiin. Kuva: Kesäkuu 2017, kohdenumero 264. Signeerattu taidelasimalja vuodelta 1954, valmistaja Nuutajärvi. Vasarahinta 200 €.

 

 

nyman k994-324429-edited.jpg

Nymanin lasiesineissä ohuita värihuntuja löytyy tyypillisimmillään vaalean kellertävinä ja violetteina. Kuva: Tammikuu 2017, kohdenumero 994, vasarahinta €.

 

Myös taiteilija Gunnel Nymania itseään ympäröi salaperäisyys, aivan kuin ohut savu- tai väriverho, joka verhoaa myös hänen useita lasiesineitään. Eräs syy tähän oli hänen aikainen poismenonsa. Taiteilija menehtyi syöpään nuorena, vain 39 vuotiaana kolmen lapsen äitinä. Nymania on tutkittu jälkikäteen, mutta yleensä etäältä, taiteilijaa tuntematta. Jäljelle jäi oikeastaan vain taide.

 

Nymanin muistokirjoituksessa, Suomen Kuvalehdessä, kirjoitettiin taiteilijasta hyvin kauniisti: ”Hänen käsissään lasi ei ole enää ainetta. Se oli hänen instrumenttinsa, jolla hän ilmensi hienot sielunliikkeensä.” Ylevöittävä tyyli liittyy aikakauden kirjoitustapaan, jolla glorifioitiin taiteilijoita ja rakennettiin myyttistä kuvaa lasiin sielunsa vanginneesta taiteilijattaresta.

 

Liian aikaisin menehtyneestä naistaiteilijasta on muodostunut myytti, myös myöhemmässä tutkimuksessa. Taiteilija ja hänen teoksensa sekoittuvat, muodostaen yhden erottamattoman kokonaisuuden. Nymanin teosten tulkintakehyksessä onkin viitattu lähes aina taiteilijaan itseensä, kuinka hänen työnsä ilmentävät taiteilijan omaa sisäistä ja ulkoista kauneutta, eleganssia, ikään kuin hän olisi jättänyt töihin myös osan itseään. Hänen taiteilijakuvaansa ei liity mitään ristiriitaisia sävyjä, se on kuin hänen tuotantonsa: lyyristä, puhdasta ja virheetöntä. Eräs kauneimmista Nymanin lasiesineistä on mielestäni Ruusunlehti, joka jäi hänen viimeiseksi Nuutajärven taidelasiesineekseen. Se on yhtä aikaa naisellinen, romanttinen, yksinkertainen ja pelkistetyn elegantti.

 

Taidehistorioitsijana minuakin kiehtoo tulkita hänen teoksiaan myös taiteilijan oman persoonan ja elämän kautta. ”Ylösnousemus” niminen lasityö vuodelta 1947 herättää mielessäni aina häivähdyksen surua, onhan se tehty vain vuosi ennen taiteilijan poismenoa, taiteilijan kenties jo aavistaessa tulevan kohtalonsa. Erityisen surulliselta tuntuu lahjakkaan taiteilijan, puolison ja äidin menehtyminen luomistyönsä kukoistuksen hetkillä. Sairautensa Nyman kantoi ylväästi, eikä antanut sen sammuttaa elämäniloaan tai rakkauttaan työtään kohtaan. Jälkipolvet voivat vain ihailla hänen aikaansaannoksiaan ja pohtia, mitä kaikkea hän olisi vielä voinutkaan luoda?

 

 


 

Teksti: Huutokauppakuiskaaja, taidehistoroitsija, tutkija.

Kuvat: Huutokauppa Helander, Designinfinland.com

Lähteet:

Toim. Lauren: Lasiin vangittu kauneus –Gunnel Nyman -100 vuotta

Koivisto, Lauren: Suomalaisen taidelasin kultakausi

Toim. Koivisto: Suomen lasimuseo, Riihimäen lasia

Hämeen Sanomat 23.4.2009

Kansallisbiografia

Yle AreenaGunnel Nyman Lasin runoilija

 

Sinua saattaisi kiinnostaa myös: 

 

helanderin lukijamatkat 

 New Call-to-action

 

more

Topics: huutokauppakuiskaaja

Marja Suna - Monipuolinen muotoilija

Posted by Huutokauppakuiskaaja

15.6.2017 7:00:00

Mikään materiaali ei ole Marja Sunalle vieras. Suomen muotitaivaan Grand Old Lady suunnitteli myös upeita koruja sekä lasi- ja paperitaidetta. Marja Sunan tuotantoa on myynnissä myös tulevan viikonlopun huutokaupassa!

 

Kohde 286.jpg

Marja Suna tunnetaan monipuolisena taiteilijana: muotisuunnittelijana, mutta myös koru-, paperi ja lasitaiteilijana. Marja Sunan suunnittelemaa taidelasia myydään kesäkuun huutokaupassa. Kuvassa taidelasia kohdeumerolla 286.


 

 

Marja Suna oli helsinkiläisen kulttuurikodin kasvatti. Hyvät tavat lienevät iskostuneet Sunalle jo lapsuudenkodista, olihan äiti kirjoittanut monen suomalaisen käsissä kuluneen ”Käytöksen kultaisen kirjan.”.  Myös lahjakkuus kulki suvussa; hänen isänsä, professori Aarre Heinonen oli kuvataiteilija ja äiti Tuomi Elmgren-Heinonen oli ennen kirjailijanuraansa laulaja.

 

 

Vuonna 1951 Suna aloitti opintonsa Ateneumissa, muotitaiteen osastolla. Hän oli vasta 17 ja jätti lukionsa kesken; polte taidealalle oli niin suuri. 1950-luku oli suomalaisen muotoilun kultakautta. Epäilemättä innostus ja noste vaikuttivat myös opiskelijoiden asenteisiin. Sodan jälkeisen jälleenrakentamisen myötä usko parempaan leijui ilmassa. Maailma tuntui olevan avoinna ”atskilaisille”; suomalainen muotoilu oli kovassa nosteessa, palkittua ja ihailtua. Kesätöitä Suna teki opiskeluaikanaan mm. Ritva Immosen legendaarisessa ateljeessa. Ateljeemuoti oli tuolloin myös voimissaan.

 

 

Monia rakkaustarinoita syntyi Ateneumin käytävillä. Vuonna 1954 Marja ja graafista suunnittelua opiskeleva Juhani Suna avioituivat. Hääpuku ja ja vihkisormus olivat morsiamen itse suunnittelemia. Marja Sunan elämästä kertovassa Pirkko Vekkelin kirjassa kuvaillaan miten äitiyden ja suunnittelijan ura ei ollut niitä helpoimpia yhdistää 1950-luvun Suomessa. Äitiyslomia ei ollut ja pitkän päivän jälkeen kotona odotti toinen työpäivä ruuanlaittoineen, siivoamisineen ja tiskeineen. Kesät kuluivat mökillä suvun saaressa, jonka luonto toimi Sunalle paitsi inspiraation lähteenä, myös lepo- ja virkistäytymispaikkana. Saaren luonto inspiroi kuvia ja runoja, mutta näkyy varmasti myös hänen töissään sielunmaisemana.

 

 

DSC02073.jpg

Marja Sunan signeerattu teos, kohdenumero 1330. Lasi rikki.


 

Monialaisuus ja se, ettei välttämättä päätynyt siihen ammattiin, johon Ateneumista oli valmistunut, ei ollut mitenkään harvinaista. Muotialan töitä ei myöskään ollut paljon tarjolla, joten Suna päätyi Temalle verhotaiteilijaksi. Työnkuvaan kuului vierailu ihmisten kotona suunnittelemassa asuntoihin sopivia verhoja. Vasta vuonna 1957 Suna aloitti työt muotisuunnittelijana Herrala Oy:ssä. Aluksi töitä tehtiin valmiskankaista, mutta myöhemmin kankaat suunniteltiin ja kudottiin tehtaalla.

 

Herralan ja tytäryhtiö Muotihameen vaatteet olivat suosittuja. Ne iskivät nuoren sukupolven hermoon: kuosit olivat pirteitä ja värikkäitä, materiaalit joustavia ja kuvioina pilkut, pallot ja raidat. Myös Kestilälle suunniteltiin oma mallisto. Sunan suunnittelemat vaatteet voisivat olla yhtä hyvin tätä päivää. Suna arvosti klassisuutta ja ajattomuutta. Helsingin Sanomien 80-vuotishaastattelussa hän kertoi käyttävänsä yhä takkia, joka oli suunniteltu 1960-luvulla.

 

DSC02072.jpg

Marja Sunan sekatekniikkalla valmistama teos, signeerattu. Kohdenumero 1329, kesäkuun huutokauppa.


 

Sunalla oli monta rautaa tulessa. Hän suunnitteli kenkiä Roihun kenkätehtaalle sekä suunnitteli nappikokoelman Sarvikselle. Työnsä ohessa hän myös opetti Ateneumissa vuodesta 1966 vuoteen 1976 saakka. Hän teki freelancerina suunnittelutöitä mm. Kestilälle, Piiroiselle, Luhdalle, Turolle ja Terinitille. Silolla hän suunnitteli neuleita vuodesta 1975 alkaen, joita myytiin mm. Hollantiin, Ranskaan, Sveitsiin ja Saksaan. Hieman ennen kuolemaansa vuonna 1979 Armi Ratia pyysi Sunan Marimekolle suunnittelijaksi. Tätä ennen Suna oli ehtinyt jo kolmasti kieltäytyä tarjouksesta. Lopulta ”Löimme kättä päälle niin, että Armi makasi ammeessa liottamassa jalkojaan ja minä istuin ammeen reunalla” Suna muistelee Helsingin Sanomien haastattelussa. Eräs hänen Marimekko-klassikoistaan on ajaton ja elegantti neulemallisto Kiille. Ura Marimekolla muodostui Sunan pisimmäksi.

 

Löimme kättä päälle niin, että Armi makasi ammeessa liottamassa jalkojaan ja minä istuin ammeen reunalla-Marja Suna.

 

Marja Sunan ensimmäisen aviomiehensä kuoleman jälkeen hän avioitui Pentti Piiroisen kanssa. Onnellinen liitto päättyi Piiroisen sairaskohtauksen aiheuttamaan kuolemaan. Vekkelin kirjoittamasta Marja Sunasta kertovasta elämänkerrasta päätellen Suna oli selviytyjä monessakin mielessä. Hän katsoi eteenpäin ja nousi jaloilleen vaikeuksien, menetyksien, surujen ja onnettomuuksien jälkeen. Epäilemättä rakkaus työhön auttoi jaksamaan.

 

Vaikka Suna olikin taiteellisella alalla, hän ei ollut mikään haahuilija, vaan tunnollinen tekijä, joka osasi ajatella myös tuotteen myynti- ja tuotantokysymyksiä. Hän rakasti taidetta, luomistyötä ja kykeni uudistumaan ja tekemään uusia menestyksekkäitä aluevaltauksia myös myöhemmällä iällä kuten hänen upeat taide-esineensä osoittavat. Luomistyön merkityksestä itselleen hän tiivisti 80-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa: ”Se on kaikki.”

 

Kohde 285.jpg

Matkat Kaukoitään, Pariisiin tai Nizzaan näkyvät Sunan töissä. Kaikki hänen näkemänsä, kokemansa ja kuvaamansa päätyi luomisprosessin päätteeksi omintakeiseksi lopputulokseksi, alkuperäisen idean kiteytymäksi. Kuvassa Marja Sunan taidelasia. Osa on signeeraamattomia testikappaleita. Lasiesineet ovat myynnissä tulevana viikonloppuna kohdenumerolla 285.

 

DSC02074.jpg

Suna rakasti struktuureja ja niiden luomista. Se näkyy myös paperitaiteen muodoissa. Reliefien ohella hän valmisti kuitupaperista torvisieniä, pehmopaperirullista merivuokkoja ja tervapaperista kodan. Ensimmäisen kerran paperitaidetta oli esillä Galleria BE`19 toukokuussa 1991. Signeerattu paperityö kohdenumero 1331, Paperitaidetta myös kohdenumerolla 1332.

 

Kohde 1286.jpg

Paperitaidetta Suna teki vapaa-aikanaan, viikonloppuisin. Sunan paperiveistos on huudettavana luettelonumerolla 1286.

 

Kohde 260.jpg

 

Marja Suna valittiin vuonna 1998 ensimmäiseksi Vuoden Muotitaiteilijaksi. Sunan korut syntyivät samana vuonna Design Forumissa järjestettävää Sunan laajaa tuotantoa esittelevää näyttelyä varten. Osa näyttelyä varten valmistetuista ja suunnitelluista koruista päätyi Kalevala Korun mallistoon. Myöhemmin Suna suunnitteli Kalevalakorulle suositun Lumikukka korusarjan vuonna 2004. Näyttävän hopeariipuksen Syksyn lehdet osti presidentti Tarja Halonen näyttelystä omakseen. Yllä olevan kuvan kaulakoru on mahdollisesti prototyyppi (kesäkuun huutokauppa, kohdenumero 260.)

 

 

Kohde 287.jpg

Sunan suunnittelemat, kauniit korurasian prototyypit. Luettelonumero 287.

 

Kohde 283.jpg

Marimekosta muodostui Sunan viimeinen työpaikka, josta hän jäi myös eläkkeelle vuonna 2003. Eläköitymisenkään jälkeen Suna ei lakannut luomasta uutta. Hän innostui mm. lasista. Kirkas lasi ilmentää jäätä, musta lasi mustaa jäätä. Kun talven jälkeen tulee kevät, vihreä lasi on sen symboli. Kuvassa yllä Marja Sunan taidelasia, ei signeerattu. Luettelonumero 283.

 

Kohde 284.jpg

Neljä kappaletta Marja Sunan taidelasia. Kohdeonumero 284.

 

DSC03577.jpg

Yksinkertaiset muodot kallioissa, veden hiomat kivet näkyvät mahdollisesti myös korujen muodoissa. Sunan suunnittelussa yksittäisiä inspiraationlähteitä on vaikea sanoa. Kohdenumero 1217.

 

Kohde 288.jpg

Sunan suunnittelemaa taidelasia kesäkuun huutokaupasta kohdeonumerolla 288.

 

DSC03548.jpg

Taidelasi, "Pisara". Kohdenumero 1214.


 

Marja Suna sai vuonna 1979 Valtion taideteollisuuspalkinnon ja 1998 hänet valittiin Vuoden muotitaiteilijaksi. Vuonna 2010 Marja Sunalle myönnettiin Kaj Franck –palkinto, ja hänet kutsuttiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi.

 

 

 


Teksti: Huutokauppakuiskaaja, taidehistoroitsija, tutkija.

Lähteet: Pirkko Vekkeli, Marja Suna, suomalainen muotoilija

Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Marimekko. suuria kuvioita

Kaisa Viljanen, HS Marja Suna on ajattomien korujen kuningatar

Kuvat: Huutokauppa Helander


Sinua saattaisi kiinnostaa myös: 


Meklarin poiminnat A59 Design

 

A59 1800-luvun lasi

 

Kesäkuun  huutokauppaluettelo

 

more

Topics: Huutokaupat, Blogi-sarjat, Asiantuntijan opas, huutokauppakuiskaaja

Birger Kaipiaisen koristeellinen elämä - poimintoja aiemmista ja tulevasta huutokaupasta!

Posted by Huutokauppakuiskaaja

14.6.2017 22:29:20

Kesäkuun huutokaupassa (la-su 17.-18.6.) on huudettavana mielenkiintoisia Birger Kaipiaisen suunnittelemia keramiikkaesineitä. Luommekin siis katsauksen Kaipiaisen tuotantoon sekä elämään. Lisäksi käyn läpi viimeisen kolmen vuoden aikana Helanderilla myytyjä Kaipiaisen esineitä ja kurkistamme samalla tulevana viikonloppuna myytäviin kohteisiin. 

 

Birger_Kaipainen-826213-edited.jpg

Birger Kaipiainen vuonna 1953. Kuva: Wikimedia Commons, the free media repository.


 

Birger Kaipiainen syntyi tavalliseen kaksikieliseen seitsenlapsiseen työläiskotiin, sisaren mukaan ainoana ”taiteellisia lahjoja” omaavana. Pojan erityislahjakkuutta kuitenkin ymmärrettiin, perheen äiti tuki poikaansa ja Birger pääsi opiskelemaan Ateneumiin Arttu Brummerin suojeluksessa ns. ”koeluokalle” vain 11-vuotiaana. Koulusta hän valmistui keramiikka- ja koristetaiteilijaksi vuonna 1937, josta hän siirtyi suoraan Arabian tehtaille. Hän työskentelikin Arabialla koko elämänsä lukuunottamatta neljää vuotta Rörstrandin tehtaassa ja vuotta Italiassa Richard Ginorin tehtaalla.

 

A31 210.jpg

Tiesitkö, että Kaipiaisen varhaistuotanto 1930-luvun lopulla ei mennyt aikoinaan kaupaksi ja Kaipiaisen irtisanomistakin Arabialta pohdittiin. Nykyään esineet ovat sitäkin harvinaisempia ja arvokkaampia. Kuvassa tammikuun 2015 kohdenumerolla 210 huutokaupattu koristelautanen. 


 

Tärkeänä vaiheena Birger Kaipiaisen lapsuudessaan oli kesienvietto Sortavalassa emigranttipariskunta Baranovskien kulttuurikodissa. Todennäköisesti siellä hän sai ensikosketuksensa taideteollisuuteen, sillä Helen Baranovski oli saanut Pietarissa taideteollisen koulutuksen. Ortodoksisen Karjalan, Valamon munkkiluostarin salaperäisten hahmojen ja kansainvälisen emigranttikulttuurin vaikutus näkyi Kaipiaisen tuotannossa. Häntä alettiin myöhemmin pitää karelianistisena, bysanttilais-suomalaisen taiteen tulkkina. Hänestä 1960-luvulla kirjoitetussa jutussa kuvaillaan Kaipiaisen kodin olevan kyllästetty venäläisillä esineillä ikoneista teekuppeihin. Jopa asunnon ikkunatkin antoivat itään päin. Se oli toki vain yksi tulkintakehys, jolla hänen tyyliään saattoi määrittää. Lapsuuden kesät Sortavalan Kirjavalahdessa Birgerin omin sanoin jäivät kuitenkin hänen alitajuntaansa mielenmaisemina, jotka ilmenivät hänen töissään.

 

 

Harri Kalha on ”Birger Kaipiainen” teoksessaan jakanut taiteilijan tuotannon neljään eri kauteen: 1940-luvu lyyriseen materialismiin, 1950-luvun figuraaliseen modernismiin ja 1960-luvun radikaaliin ornamentalismiin sekä 1970-luvun maagiseen, pittoreskiin kauteen. Toisaalta tietyt samat aiheet toistuvat vuosikymmenestä toiseen ja tiukat aikarajaukset ovat aina pikemminkin viitteenomaisia tunnistamisen ohjenuoria kuin tiukkoja jäsentelyn välikappaleita.

 

 birger1.jpg

 Kaipiainen teki mieluiten uniikkitöitä. Hänen sarjavalmisteisistä töistään Paratiisisarja lienee tunnetuin. Sitä on valmistettu Arabialla kahdessa eri vaiheessa. Uusissa ja vanhoissa astioissa on pieniä eroja. Paratiisia löytyy myös mustavalkoisena. Kesäkuun huutokaupasta löytyy myös Paratiisisarjan astiota kohdenumeroilla 90, 91, 209, 838 sekä 841! Joukkoon mahtuu ruokalautasia, teeastioita, tarjoiluvateja sekä liemilmalja.


 

Mitä Kaipiaisen tuotanto oikein oli? Oliko se kuvataidetta pinnalla, koristetaidetta vai dekoraatiota? Jokaisella termillä on oma sävynsä. Itse kallistuisin vahvasti kahden ensimmäisen määritelmän puoleen. Kaipiainen sijoittuu aikaan, jolloin taideteollisuus irtautuu vahvan käsityöläisestä leimasta kohti ns. vapaita taiteita myös suuren yleisön tietoudessa. Yhtenä merkittävänä tekijänä tässä oli Arabian taideosasto, jossa Kaipiainenkin työskenteli. Kaipiaisen keraamiset pienoisveistokset sekä suurikokoiset helmilinnut ja laatoista kootut teokset puhumattakaan ”Aurinkosateesta” tai ”Orvokkimerestä” ovat selkeästi taideteoksia. Hän oli vahvasti Taiteilija, ei nimetön tekijä.

 

A43 1003.jpg

Birger Kaipaisen suunnittelemien monen arkisemmankin esineen mielikuvituksellinen muotokieli viittaa ennemmin taide-esineeseen kuin vatiin, maljakkoon tai tarjottimeen. Kuvassa marraskuussa 2016 huutokaupattu kohde 1732.


 

 

Kaipiainen souti jollain lailla aina vastavirtaan. Sodan jälkeen vaikka hänen töissä on aistittavissa surumielisyyttä; haikean kauniit aiheet 1940-luvulla hahmoineen tarjosivat romantiikkaa sitä janoavalle kansalle. Pelkistyksen ja anonyymiyden ollessa ihanteena Kaipiaisen työt pursusivat koristeita.

 

Kaipiaisen koristeellinen ornamentiikka ja yltäkylläisyys soti modernismin ihanteita vastaan. Se ei ollut pelkistettyä, demokraattista, vaatimatonta, siloiteltua ja yksinkertaisinta muotoa hakevaa –päinvastoin. Se leikitteli, mursi rajoja. Kaipiaista kritisoitiin aikanaan siitä, että hänen työnsä olivat hyödyttömiä, vailla todellista funtiota ”taidetta taiteen vuoksi”.

 

  

 

A50 840.jpg

Kaipiaisen varhaiskauden (1940-luku) runollisissa töissä vierailivat keväiset satuhahmot kuten faunit, trubaduurit ja harlekiinit. Naishahmojen eteerisyys ja sirous muistuttavat Italian varhaisrenessanssin taidetta. Allegoriset hahmot leijuvat pinnassa samaan tyyliin kuin gobeliinikudoksissa tai vaikkapa Botticellin ”Primaverassa” tai ”Venuksen syntymässä”. Taustalla voi melkein kuulla harpun soinnin.  Kuvan kohde: Tussi vanerille, elokuun 2016, kohdenumero 840.


  

Oopperat ja baletti innoittivat hänen töitään; musiikki ja taide olivat Kaipiaiselle samaa kokonaisuutta, ”En tiedä mistä Vivaldi alkaa ja mihin Botticelli päättyy” Kaipiainen kuvaili taiteen kokonaisvaltaista aistielämystä. Toisin kuin monen ”suomikaanoniin” kuuluvan muotoilijan tai taiteilijan, Kaipiaisen aihepiiri ei kummunnut Suomen luonnosta ja sen yksinkertaisesta jylhyydestä. Luontoaiheidensa takaa on aistittavissa todellisen luontokokemuksen sijaan ennemminkin mielikuvituksella väritetty mikämikämaa. Hänen inspiraationsa lähde pulppusi todellisuuden toissapuolen, alitajunnan, fantasian ja mielikuvituksen maailmasta. Huomionarvoista on, että hänen Italia-aiheensa oli tehty mielikuvien pohjalta, ennen kuin Kaipiainen oli nähnyt ne paikan päällä.



 

A48 297.jpg

 

 

 

1950-luvulla eritoteten Italiaan tehdyn matkan jälkeen Kaipiaisen tyyli alkaa kypsyä tyylittelevämmäksi. Naishahmoihin tulee ”keilamaisuutta”,”picassomaista” tyylittelyä. Kaipiaisen tuotantoon tuli harkkomaisia seinäfiguureja, teoksiin ilmestyi myös keramiikkapalasia sekä helmiä. Vuodesta 1954 alkaen Kaipiainen työskenteli neljän vuoden ajan Ruotsissa, Rörstrandin tehtailla. Siellä hänelle annettiin täysi taiteellinen vapaus ja töihin tuli yhä enemmän surrealistisia vaikutteita.

 

 

 

A31 143.jpg

Kaipiainen oli omana aikanaan ihailtu. Hänen tyyliään kopioitiin tai kauniimmin sanottuna siitä saatiin vaikutteita monen muun saman aikakauden taiteilijan töihin. Kuvassa kohdenumerolla 143, tammikuussa 2015 myydyt koristelautaset. 


 

 

1960-luvulla ihmishahmot väistyvät Kaipiaisen tuotannossa ja koristeet ryöppyävät Kaipiaisen esineisiin voimallisina sekä ylenpalttisina. Aistillisuus, paratiisi ja pintamuodon moniulotteisuus ovat tunnusomaisia piirteitä. Väripaletissa turkoosit, koboltinsiniset, violetit ja keltaisen sävyt ovat tyypillistä Kaipiaista. Toisin kuin pop-kulttuurissa, Kaipiaisen aiheet eivät ole arjen esineistöä.

 

 

 

DSC06085-748873-edited.jpg

 

 

Pienet keramiikkahelmet ilmaantuivat Kaipaisen tuotannossa esineiden pinnalle 1960-luvulla. Ne houkuttavat katsomisen ohella koskettamaan pinnassa olevaa muotoa. Kaipiaisen koristelussa tyypillistä oli ns. ”tyhjän tilan kammo”, teokset olivat täynnä yksityiskohta. Helmikoristetta alettiin valmistaa sarjatuotantona Turun Posliinissa. Kuva: yksityiskohta Helanderilla myydystä vadista.

 

  

 

kaipiainen orvokko kohde 469 toukokuu 2017.jpg

Orvokki on aihe joka kertautuu Kaipiaisen tuotannossa. Ensimmäisen kerran se esiintyi valtavana hahmona 1940-luvun Nocturne teoksessa. Välillä orvokki oli koriste muiden joukossa, toisinaan taas se irtaantui omaksi taide-esineekseen. Rakastetun puolison Maggi Kaipiaisen kuoleman jälkeen valmistunut Orvokkimeriteos Montrealin maailmannnäyttelyyn vuonna 1967 on kuin haikea jäähyväistyö vaimolle. Kuvan Viola-seinälautanen myydään kesäkuun 2017 huutokaupassa kohdenumerolla 469. Katso kohdetta luettelossa, klikkaa tästä! Muita esimerkkejä Helanderilla aiemmin myydyistä Viola-seinälautasista: Marraskuun luettelo 2016, kohde 1749 sekä 1753; toukokuun luettelo 2016, kohde 105; elokuu 2016 kohteet 597 sekä 598 sekä viimeisimpänä myytynä tammikuu 2017, kohteet 403 sekä 552.


 

A53 1731.jpg

Kuvassa Marraskuussa 2016 kohdenumerolla 1731 huutokaupattu, Birger Kaipaisen suunnittelema kello.  Muita Kaipaisen kelloja on myyty mm. toukokuussa 2017, kohdenumerolla 932.


 

 "Ajan tuomio on se, kenen taide jää elämään" -Birger Kaipainen.

 

Aika, ja erityisesti kellonaika viisitoista yli kaksitoista olivat merkityksellisiä Kaipiaiselle. Kelloaihe tuli Kaipiaisen töihin 1950-luvulla Rörstrandin vuosina, siihen liittyen on vihjailtu sen liittyneen Kaipiaisen tapaan aloittaa työskentely hitusen puolenpäivän jälkeen. Todellisuudessa Kaipiainen eli työlleen. Hän työskenteli 1950-luvulta alkaen yhdessä apulaisensa Terho Reijosen kanssa, töitä tehtiin hiljaisuuden vallitessa. Kerrotaan, että Kaipiainen teki työtään viimeiseen kellonlyömään saakka omassa työhuoneessaan. 

 

 

 

kaipainen kohde 202. sign. .jpg

Kuoviin on liitetty tarina, että se olisi lintuja rakastaneen Kaipiaisen nuoruuden ystävän lempinimi. Tämä kertoi Kaipiaiselle, että muuttolinnuilla oli sisäinen kello, joka kertoi, milloin niiden tuli lähteä ja palata. Kellon, joka löytyy myös Kaipiaisen helmilintujen sisältä, on sanottu symbolisoineen tämän rakkaan ystävän liian varhaisena tapahtunutta kuolemaa. Birger Kaipiaisen suunnittelema, signeerattu ja lintuaihein sekä kukkasin kuvitettu koristelautanen huutokaupataan tulevana viikonloppuna. (kohdenumero 202) Katso kohdetta tarkemmin tästä ja jätä tarjouksesi! 


 

 

Kaipiainen kuului myös legendaariseen Armi Ratian Bökarsin entourageen. Hänelle oli sisustettu Bökarsiin jopa oma punainen huone, jota leikkisästi kutsuttiin ”bordelliksi”. 1970-80- luvulla Kaipiaisen töihin ilmestyivät näyttämömäiset aiheet huviloista, verannoista kattokruunuineen. Kenties ne ovat hakeneet inspiraationsa Bökarsin kesistä? Armi Ratian kuoleman jälkeen tyhjyys kaikuu kuitenkin juhlavissa saleissa. Ihmiset ovat kadonneet. On vain hiljaisuus ja koreat kulissit. Melankolia sävyttää useita hänen teoksiaan. ”Ikävä on minulle pysyvä olotila, joka voi hetkeksi kaikota, tullakseen uskollisesti takaisin” Kaipiainen on itse sanonut.

 

 

 

 

 

 

279, sign. birger kaipainen arabia.jpg

On mielenkiintoista, miten suomalainen taidemaailma jakaantui yhtä aikaa toisaalta hyvinkin koristeelliseen ja runsaaseen, toisaalta askeettiseen Kaj Franckin linjaan. ”Minä vihaan yksitoikkoisuutta ja pelkistystä!” On Kaipiainen itse sanonut. Tulevan viikonlopun (17.-18.6.) aikana, kohdenumerolla 279 myytävä, Arabian valmistama ja Birger Kaipiaisen suunnittelema koristelautanen on koristeltu herkällä kukka-aiheella. Katso kohdetta tarkemmin tästä! 

 


 

 

”Minä vihaan yksitoikkoisuutta ja pelkistystä!” - Birger Kaipainen.

 

 

Kaipiainen oli omana aikanaan ”Outo Lintu”. Avioliitostaan huolimatta häneen liitettiin usein feminiinisiä määreitä, vihjailuita, joita omana aikakautena ei voitu pukea sanoiksi. Hän ei asettunut perinteisen miehisen taiteilijan kategoriaan kaunosieluisen olemuksensa tai aihemaailmansakaan kautta.

 

Hänen persoonaansa verhoaa arvoitus, johon hänen töidensä tulkinta saattaa tuoda vastauksen. Esimerkiksi perhosaiheet metamorfooseineen, laatikkotematiikka avonaisine ja kiinnipysyvine lokeroineen sekä näyttämöaiheet vain osin raotetuin esiripuin herättävät moniakin ajatuksia. Taidehistorioitsijoille työt ovat täynnä johtolankoja, avaimia, ne linkittyvät paitsi toisiin teoksiin, myös taiteilijaan itseensä. Tosin Kaipiainen itse haastattelussaan –ilmeisesti kysymyksiin turhautuneena- kieltää teostensa omaelämänkerrallisen symbolisuuden. Toisaalta mysteeri on mielestäni aina kiintoisampi kuin toisen käden totuus, jota henkilö itse ei ole enää kertomassa. Salaperäisyyden kiinnipysyvä verho on myös oiva tapa rakentaa myyttistä taiteilijakuvaa.

 

 

 

 birger 3.jpg

Kaipiaisen elinaikana hänen töittensä arvo nousi ja yleensä uniikkitaidetta tekevä Kaipiainen teki myönnytyksen sarjatuotannolle, jotta myös suuri yleisö voisi hänen töitään. Kuvassa olevaa Rose-koristelautasta tuotettiin sarjatuotantona 1980-luvulla Limited edition-periaatteella. Kohdenumerolla 471 huutokaupattava lautanen myydään tulevana viikonloppuna.

 


 

 

 

”Kaipiainen uskoi, ja sai yleisön uskomaan, kauneuden unelmaan” -Harri Kalha.

 

 

 

Harri Kalha kirjoittaa: ”Kaipiainen uskoi, ja sai yleisön uskomaan, kauneuden unelmaan” Ehkä siinä hänen jatkuvasti kasvavan suosionsa salaisuus piilee. Vaatii rohkeutta toteuttaa itseään aikakauden ihanteista ja tyylisuunnista poiketen, koristella kun muut pelkistävät, ja kulkea omaa tietään kohti paratiisia.

 

 

 kohde 470 sign. duoetto  v. 1983. 124300. arabia.jpg

Kuvassa tulevassa huutokaupassa (17.-18.6.2017) myytävä, Arabian valmistama koristelautanen on signeerattu Kaipiaisen toimesta. Tämä Duetto-niminen lautanen on yksi 300 valmistetusta kappaleesta, tarkemmin sanottuna nro. 124/300. Katso kohdetta tarkemmin tästä! 

 

Mahdollisesti ainutlaatuinen keraaminen Birger Kaipaisen tekemä taide-esine huutokaupataan viikonloppuna!

 

Kesäkuun huutokaupassa on huudettavana Birger Kaipiaisen harvinainen taide-esine. Munaan liittyy paljon symboliikkaa niin kristinuskossa kuin varhaisemmissa uskonnoissakin. Se viittaa hedelmällisyyteen, luomiseen, ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Tulevana viikonloppuna huutokaupattava esine myydään kohdenumerolla 271. Klikkaa tästä katsoaksesi kohdetta tarkemmin!

 

birger 2.jpg

 

 


 

Teksti: Huutokauppakuiskaaja, taidehistoroitsija, tutkija.

Kuvat: Huutokauppa Helander

 

 

 

 

Sinua saattaisi kiinnostaa myös: 

 

 

 

Kattaus

 

helanderin lukijamatkat


Meklarin poiminnat A59 Design

 

Kesäkuun  huutokauppaluettelo

 

more

Topics: Huutokaupat, Blogi-sarjat, Asiantuntijan opas, huutokauppakuiskaaja

Kolmen aikakauden kattaukset - Valitse kaunein kattaus ja voita!

Posted by Huutokauppakuiskaaja

12.6.2017 14:45:07

3-1.png

 

Katoimme juhlavat pöydät kolmen eri aikakauden tyyliin, Helanderin tulevan kesäkuun huutokaupan tavaroilla. Mikä on sinun suosikkisi? Osallistu kilpailuun äänestämällä suosikkikattaustasi ja voita lahjakortti huutokauppaan! PS. Kuvien esineet huutokaupataan tulevana viikonloppuna! 


 

Nro. 1. - 1800-luvun Belle Epoque tyylinen kattaus hurmaa koristeellisuudellaan.

 

 

Olen aina haaveillut järjestäväni teemahenkiset juhlat. Belle Epoque on suosikkiaikaani. Niinpä katoin kauniisti patinoituneen puutarhapöydän 1800-luvun henkeen. Siihen aikaan niin istumajärjestykset kuin lautasten sekä aterimien paikat olivat tarkoin ennalta määriteltyjä. Myös eri ruokalajit tuotiin pöytään tiukkojen sääntöjen mukaisesti. Pöytäliinankin tuli olla rypytön ja ojennuksessa. 

 

1800-luvulla päivälliset olivat pitkiä ja koostuivat monesta eri ruokalajista. Kesälomalla huvilalla tuli aina olla tarjottavaa myös yllätysvieraille. Yltäkylläisyys oli jokaisen perheenemännän ohjenuorana myös ruokapöytää katettaessa. Helanderin 1800-luvun kattausta kuvaavassa otoksessa on ikuistettu hetki, jossa palvelustyttö on vasta asettelemassa kokonaisuutta. 

 

 

 

2-6.png

Kuvan esineet: Astiasto, kohdenumerot 194 sekä 195. Kristallivaasi, osa kohdenumeroa 398. Lasikarahvi, kohdenumero 573. Kristallinen sokeriastia, kohdenumero 869 sekä ruokapöytä, kohdenumero 354. Kuvan kukkakimppu sekä pellavaliina ovat kuvausrekvisiittaa.


 

 

Vanha englantilainen moniosainen astiasto on hurmaava kokonaisuus terriineineen, soppalautasineen, kannuineen sekä lukuisine erikokoisine vateineen (kohdenumerot 194-195.) Pionit ja hortensiat on aseteltu kristallivaasiin (kohdenumero 398) Kimput olivat tuohon aikaan runsaita, joten maljakollakin tuli olla näköä ja kokoa. Pöydän reunustalla lepää kookas, 1800-luvun lasikarahvi sekä upean värikäs kristallinen sokeriastia (kohdenumerot 573 sekä 869) Kaunis pellavaliina verhoaa viehkeästi patinoitunutta pöytää (kohdenumero 354). Kaikki kuvan esineet myydään kesäkuun huutokaupassa, la-su 17.-18.6.2017.

 

 

 

 

Nro. 2. - 1930-luvun Art Deco -kattaus yhdistää Kaukoidän sekä modernin lännen.

 

 

Ruokailun päätteeksi pidetään pieni espressohetki 1930-luvun hengessä. Art Deco sai innoituksensa konekulttuurista sekä pilvenpiirtäjistä, mutta myös Egyptin ja Kaukoidän eksotiikasta. Geometriset muodot, rytmikäs sekä särmikäs muotokieli on tyypillistä Art Decoa. Suomalaisessa muotoilussa suuntaus on jäänyt hieman jugendin ja funkkiksen varjoon. Koristeelliset yksityiskohdat kuitenkin paljastavat esineen tyylisuunnan. Sisustustrendinä Art Deco on voimakkaasti nousussa.

 

 

4-3.png

Kuvan esineet: Mokkakupit, kohdenumero 377. Sohvapöytä, kohdenumero 966. Riisiposliinilautaset, kohdenumero 365. Sokerikko, kohdenumero 379.  Lusikat, kohdenumero 934. Lasinen malja (alatasolla), kohdenumero 460. Lehdet, kukat sekä kukkavaasi ovat kuvausrekvisiittaa. 


 

Riikinkukonsulin koristeltu kimppu on huikea ja tuo mieleen 1920-30 -lukujen jazztyttöjen hiuskoristeet. Askon valmistama pöytä puolestaan noudattelee muotokieltä, josta Hercule Poirotkin olisi ollut tyytyväinen. Pöydällä (kohdenumero 966) Raija Uosikkisen suunnittelemat pienet mokkakupit Leila-koristeineen (377) edustavat eri aikakautta, mutta täydentävät kokonaisuutta kauniisti. Yhdistin aluslautasiksi vaaleat Friedel Holzer-Kjellbergin Arabialle suunnittelemat riisiposliinilautaset, samaa sarjaa ovat myös sokerikko ja kermakko (365 ja 379). Tillanderin kauniit lusikat viimeistelevät kokonaisuuden (kohdenumero 934). Pöydän alatasolla on Omin Käsin -lehtiä sekä Gunnel Nymanin malja 1940-luvulta. (Luettelonumero 460)

 

 

 

Nro. 3. - Nykyaikaisen kattauksen juju piilee eklektisyydessä!

 

Kattamisen ei kuitenkaan tarvitse olla jäykkää ja tyylille uskollista. Nykyaikaisen kattauksen juju piileekin juuri sen eklektisyydessä. Monesti kaunein kokonaisuus syntyy, kun yhdistelee eri aikakausien esineitä, kuppeja ja kippoja vallattomaksi kokonaisuudeksi. Lasienkaan ei aina tarvitse olla samaa paria. Hauska idea juhliin on antaa jokaiselle oma yksilöllinen lasi, näin ne on myös helppo tunnistaa omakseen. On hyvä muistaa myös rento tunnelma!

 

3-1.png 

Kuvan esineet:  Nanny Stillin suunnittelemat juomalasit ja kannu, kohdenumero 258. Marcel-maljakko, kohdenumero 270. Taustan silkkityö on myyty aiemmin Helanderin huutokaupassa, keväällä 2017. Sen vasarahinnaksi muodostui 1300 euroa. 


 

 

Linjakas 1940-luvun pöytä on katettu juhlistamaan erityistä hetkeä. Riihimäen Lasille Nanny Stillin sunnittelemat juomalasit sekä kannu (kohdenumero 258) hurmaavat värillään. Neilikoista ja lumipalloheisistä koostuva kimppu on aseteltu Timo Sarpanevan 1990-luvulla, tasavallan presidentin kotiin suunnittelemaan Marcel -maljakkoon (kohdenumero 270). Kaunis vanha silkkikangastyö viimeistelee eklektisen kokonaisuuden.

 

  

Mikä näistä kokonaisuuksista on sinun suosikkisi? Äänestämällä osallistut kilpailuun, jossa voit voittaa 50 € arvoisen lahjakortin Helanderin kuukausittain pidettäviin huutokauppoihin (Lahjakorttia ei voi muuttaa rahaksi). Osallistu kommentoimalla suosikki kattauksesi numero blogin kommenttikenttään, tai klikkaa tästä: 

 

OSALLISTU KISAAN!


Teksti: Huutokauppakuiskaaja.

Kuvat: Huutokauppa Helander, Aki Syrjäläinen, Erkki Laine.

Grafiikka: The Sirén Way of Life, Jenny Sirén.

Kukkakimput: Kukkakauppa Sitomo, Outi Alanne & Hanna Huttunen.

 


Sinua saattaisi kiinnostaa myös: 

Kesäkuun  huutokauppaluettelo

Meklarin poiminnat A59 Design 

 

more

Topics: Huutokaupat, huutokauppakuiskaaja

VALMISTAUDU KESÄÄN HELANDERILLA

Posted by Huutokauppakuiskaaja

30.5.2017 17:00:00

Helanderin iltahuutokauppa on täynnä kiinnostavia esineitä. Tällä kertaa mökkikauden ja kesälomien käynnistyessä tarkastelen, mitä kaikkea kiinnostavaa keskiviikon iltahuutokaupasta löytyisi mökille, kesäpihalle, parvekkeen koristeeksi ja nostalgisen kesänvieton rekvisiitaksi.

DSC02154-572068-edited.jpg

Kesällä eväsretket luonnon helmassa ovat parasta. Arabian Raija Uosikkisen Ali-sarjan lautanen luettelonumero 17, juomapullo, juomalasit huudettavina Helanderilla luettelonumerolla 25, Korituoli sekä pöytä Luettelonumero: 177

 

Entisaikaan kun mökille mentiin, siellä oltiin koko kesä. Mukaan muuttokuormaan kuljetettiin astiat, liinavaatteet, jopa perheen piano. Alli-Salli Ahde Kjäldman kertoo muistelmissaan kesämuutosta Mustikkamaalle seuraavan tarinan:

 

Pappa vuokrasi meille muuttolaivaksi Högholman lautan, joka välitti liikennettä kaupungista saatelle. Tähän lauttaan mahtui korkea pianommekin pystyssä seisomaan. …Sen takia kaikki muut muuttotavarat ahdettiinkin vastapainoksi toiselle puolelle lauttaa, jotta piano ei putoaisi mereen. Kokassa istuimme koko perhe ja muuttokuorman kantajat ja komentajat, Aatami Nykänen pääpomona. Kun sitten saavuimme Mustikkamaan laivalaituriin ja tavaroita ruvettiin kantamaan laivasta sillalle, kuului muuttomiesten johtajan, Nykäsen komennusääni yli muiden, eikä hän sormellakaan koskenut esineisiin, sanoi vain muuttomiehille ”elekeehän työntäkö niin kovvoo”. Tässä olisi kyllä hänenkin apukantovoimansa ollut tarpeen. Mutta sitten kun laivarannasta ruvettiin kantamaan tavaroita huvilalle, otti Nykänen kyllä keksilaatikon toiseen ja eväskorin toiseen käteensä ja kulki edellä huvilaan johtavaa tietä. ”

 

A212 kaupungin museon kuva.png

Korkeasaaren lautta Högholmen Korkeasaaren rannassa.Tuntematon valokuvaaja 1920–1929, Helsingin kaupunginmuseo.

 

Samanlaista nostalgiaa kuin vuosisadan vaihteesta, löytyy kesistä yhä: eväsretkiä, kalastusta, golfausta, rentoutumista sarjakuvien ja lautapelien parissa. Voit huutaa Elämäsi Kesän toukokuun iltahuutokaupasta, katso, mitä ihanuuksia siellä on tarjolla!

 

A212 katja1.png

Kauniit ruusukupit sopivat kesäisiin kahvihetkiin. Vaaleanharmaa ruokapöytäLuettelonumero 433, Ruusukupit huudettavana numerolla 116.

 

 

A212 160.jpg

Ennen arkkuun laitettiin kapiot, liinavaatteet ja muu henkilökohtainen omaisuus. Nyt se voi olla mökillä vaikka takkapuiden, pyyhkeiden, sarjakuvien ja lelujen säilytyspaikkana. Tai miksei vaikka baarikaappina? Luettelonumero 160, muita arkkuja luettelonro 167, 172, 184.

 

 

A212 368-720328-edited.jpg

Mökin keittiön koristeeksi huvilanvalkoiseksi maalattu kaappi 1900-luvun alusta. Luettelonumero 368.

 

 

A212 osa 136.png

Kaappiin tietysti Svea Granlundin Arabialle suunnittelemaa mökkikuvioin koristellut lautaset. Luettelonumero 136.

 

 

A212 katja 3.png

Keittiöantiikkia mökin koristeeksi ja käyttöön. Vaa’at huudettavina numeroilla 135 ja 106. Kaunis mäntylipasto Luettelossa numerolla 476.

 

 

A212 katja 4.png

Ihanasti patinoitunut kaappi sopii mökkifiilikseen. Sen sisällä voit säilyttää vaikkapa ihania pitsisiä liinavaatteita. Molemmat voit huutaa huutokaupasta.
Kaappi Luettelonumero 371, Liinavaatteet mm. luettelonumerolla 28, 29, 30, 31, 50, 52, 56, 57, 318.

 

 

A212 378-155423-edited.jpg

Aivan ihastuttava vanha pesuallas on modernia ja käytännöllistä designia vuosisadan vaihteesta, sopii nyt hyvin esimerkiksi puuceen yhteyteen. Ylös asetettiin vesisäiliö, josta vesi tuli käsienpesualtaaseen. Edistyneimmissä käsienpesualtaissa on ollut sulkijatappi pohjassa, jonka kautta pesuveden saattoi kätevästi laskea alas piiloon sijoitettuun ämpäriin. Saippuallekin löytyy oma kotelo. Alkuperäinen kokonaisuus täydentyy suurella vesikannulla ja käsienpesualtaalla, jollaisia valmisti mm. Arabia. Helanderilla huudettavana alumiininen pesusetti luettelonumerolla numerolla 10Peseytymiskaappi luettelonumero: 378.

 

 

A212 131.jpg

Mökillä ei tarvitse miettiä aikaa, ollaanhan lomalla. Mutta ainakin tunnelman vuoksi raksuttaja tuvan seinässä kuuluu asiaan. Luettelonumero 131. Seinäkelloja myös 359, 363, 459, 670.

 

 

A212 331.jpg

Kauniit talonpoikaistuolit 331, 489, 575.

 

 

A212 424.jpg
Kesäilta, keinutuoli, hyvä kirja, kupponen teetä ja auringonlasku. Voiko parempaa hetkeä olla? 
Keinutuoli luettelonumero 424. Dekkareita ja kirjoja luettelonumeroilla 133, 134, 149, 216, 217, 218.

 

 

A212 261.jpg

Kesäloman sateisina päivinä voi keskittyä vaikkapa postimerkkien lajitteluun. Tässä oiva alku tai lisä kokoelmalle. Postimerkkejä ja ensipäiväkuoria huudettavana myös luettelonumeroilla 340, 341, 343. Voit huutaa myös postimerkkivuosikirjoja luettelonumero 219. Huudettavana myös Alftanin kahvi- ja tee keräilykorttikokoelma.

 

 

A212 152.jpgVanhanajan mökkitunnelmaa pääsee kuuntelemalla nostalgisia kasarilevyjä tai rätisevää putkiradiota. Kuvan esineet ovat huudettavissa luettelonumerolla 152. Levyjä löytyy luettelonumero 124, 444. Levysoittimen voit huutaa numerolla 143, 296, 321. Putkiradion ja muita musisointivälineitä löytyy luettelonumero 213, Pioneerin vahvistin ja kaiutin huutonumerolla 146.

 

 

A212 katja 5.png
”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää” Tietää vanha kiinalainen sananlasku. Pöydällä olevan kyltin sekä muut esim. kesäkeittiöön sopivat välineet löydät luettelonumerolla 672. Pöytä huutokaupataan kesän huutokaupassa.
Kuva instagrammista @helanderbyhanne.

 

 

A212 21.jpgPorakone on tekijälle aina tarpeen. Luettelonumero 21. Työkaluja huudettavana myös luettelonumero 112 ja 494-500.
Moottorisaha luettelonumero 466, runkonaulain 467 ja oksasilppuri 492. Vanhempia työkaluja vaikka koristeeksi on huudettavana luettelonumerolla 140 ja talonpoikaisesineistöä 144.

 

 

A212 236-823519-edited.jpgVeneilemässä on hyvä olla kartta mukana. Kartta Suomen eteläisestä saaristosta on kuitenkin vuodelta 1885, joten sen oikea paikka on mökin seinällä. Luettelonumero 236. Uudempia merikortteja, kiikarit ja kompassi huudettavana luettelonumerolla 138.

 

 

A212 282.jpg

Jos soutaminen kyllästyttää, voit huutaa Johnsonin perämoottorin veneeseen. Luettelonumero 282.

 

 

markkinointi fillareil kuva-280592-edited.jpg

Huudettavana on hyvä valikoima erilaisia polkupyöriä, maastopyöristä jopoihin, monessa eri koossa. Oma suosikkini on klassinen Helkaman naistenpyörä, jolla helmat hulmuten voi polkea rannalle. Pyöriä luettelonro 49, 58, 59, 60, 61, 62, 63, 64, 65, 66, 67, 68, 69, 70, 71, 72, 73, 74, 75, 76, 77, 78, 79, 80, 81, 82, 83, 84, 85, 86, 87, 88, 89.

 

 

A212 38-467892-edited.jpg

Yksittäisten huutojen ohella pahvilaatikoissa on sekalaista tavaraa, joita penkoessa yllättyy, laatikkoihin on aina eksynyt useampikin ”helmi”. Kuvan löytölaari luettelonumerolla 38.

 

Nyt ei muuta kuin huutamaan ihana, ihana kesä!

 

A212 kaupungin museon kuva 2.png

Mustikkamaa, uimaranta, Havas Kalle, Valokuvaaja 1930–1939, Helsingin kaupunginmuseo, Mustikkamaa, uimaranta. Ihmisiä kalliolla ja hiekkarannalla. Taustalla Korkeasaari -- negatiivi ja vedos, lasi paperi, mv.

  


Katso koko valikoima iltahuutokaupan luettelosta. Muista tulla myös paikan päälle keskiviikkona 31.5. kun nämä ja monet muut mielenkiintoiset esineet huutokaupataan.


Toukokuun iltahuutokauppa:


Toukokuun iltahuutokauppa järjestetään keskiviikkona 31.5.2017, klo 17.00.

Näyttö pidetään myös keskiviikkona klo 12-17.00.

 Siirry toukokuun  iltahuutokaupan luetteloon!

 


Teksti: Huutokauppakuiskaaja

Kuvat: Huutokauppa Helander, Erkki Laine, Aki Syrjäläinen, Hanne Siekkinen, Huutokauppakuiskaaja
 


Sinua saattaa kiinnostaa:

 

A212 iltahuutokaupan tarjontaa

 

 kurkistus lapsuuden valtateille

more

Topics: Huutokaupat, Asiantuntijan opas, huutokauppakuiskaaja

Tilaa blogi sähköpostiisi!

>